Kirkkonummelainen Maria Isaksson ei vielä aamulla töihin lähtiessä tiedä, onko ruokittavia suita neljäkymmentä vai tuhatkunta.
JHL:läisellä Maria Isakssonilla, 45, on epätavanomainen ammattinimike. Hän on yksi kolmesta Kirkkonummen kunnan kiertävästä laitosemännästä.
– Aluksi työtehtäviini kuului myös joitain talonmiehen hommia, kuten lipun nostamista ja porraskäytävien lakaisua. Kunnan työnantajilla oli hieman hankaluuksia keksiä miksikä minua kutsuttaisiin, hän sanoo nauraen.
Isaksson toimii sairauslomalla olevien tai muuten työstään estyneiden keittiötyöntekijöiden sijaisena. Toisinaan tuuraajaa tarvitaan vain muutamaksi tunniksi, kun taas jotkin keikat voivat venyä kuukauden mittaisiksi. Isaksson tietää vain harvoin, millainen työpäivä edessä odottaa.
– Tänä aamuna ajoin ensi töikseni Kirkkoharjun koulun keskuskeittiöön. Hädin tuskin ehdin ulkovaatteita riisua, kun laitosemäntä asteli luokseni ja kehotti lähtemään tänne.
Sujuvasti kahdella kielellä
Työpäiväan mahtuu kaikkea aamupuuron laitosta lopputiskeihin.
Motiivin haastatteli Maria Isakssonia päiväkodissa noin 20 kilometrin päässä Kirkkonummen keskustasta.
Päiväkoti on pieni ja sen keittiössä vain yksi työntekijä, joka vastaa kaikista ruokailuun liittyvistä työvaiheista. Isaksson, koulutukseltaan suurtalouskokki, hoitaa kaiken aina aamupuuron keittämisestä lounaan jälkeiseen tiskaamiseen.
Päivinä, jolloin missään ei tarvita sijaista, Isaksson jää töihin keskuskeittiöön, jossa laitetaan ruokaa reilulle 2 000 henkilölle joka päivä.
– Aikaisemmin puhuin töissä pelkkää ruotsia, nykyään työkielinä on sekä suomi että ruotsi. Tänne muuttaessani en osannut suomea lainkaan, mutta pikku hiljaa olen oppinut niin paljon, että pärjään silläkin.
Työn raskaan raataja
Isakssonilla ei ole mitään varsinaisia kikkoja, joilla voisi sopeutua vaihtuviin työympäristöihin, vaan hän keskittyy positiiviseen perusasenteeseen. Työtä helpottaa myös se, että kaikissa kunnan suurkeittiöissä on samat perusvarustelut, rutiinit ja raaka-aineet.
– Tärkeintä on, että ruoka-aikaan ruokaa riittää kaikille. Pyrin aina tarjoilemaan ruoat ajoissa, mutta eihän se mikään maailmanloppu ole jos aamupuuro joskus myöhästyy sen viisi minuuttia.
Maria Isaksson viihtyy mielellään muiden päiväkotiammattilaisten kanssa. Kuvassa lastenhoitaja Minna Kaukoranta (oik.) hakemassa välipalaa päiväkotiryhmälleen.
Kiertävän keittiötyöntekijän työ vaatii tekijältään sekä joustavuutta että sosiaalisia taitoja. Isaksson pitää vaihtelevasta työstään pienissä ja isoissa työpaikoissa, mutta viihtyy pääasiassa paremmin silloin, kun ympärillä on muitakin.
– Parasta työssä on sen vaihtelevuus sekä hyvät työkaverit eri puolilla kuntaa, hän sanoo.
Työn huonoin puoli on, että hänen toisinaan odotetaan tekevän useamman poissaolevan työntekijän työt kerralla. Hän ei pelkää haasteita, mutta jatkuva veitsenterällä taiteilua ei hänkään toivo.
– Työmäärä on sama riippumatta siitä kuinka moni on sinä päivänä töissä. Jatkuva paineen alla suoriutuminen on pidemmän päälle erittäin raskasta sekä keholle että mielelle.
Karttoja piirtämällä perille
Isaksson kasvoi Tammisaaressa ja muutti Kirkkonummelle, kun hänelle tarjottiin vakituista kunnallista virkaa. Nykyään hän tuntee kaikki pienetkin kylät, mutta aluksi ei ollut niin yksinkertaista löytää jokaista kyläkoulua ja päiväkotia.
– Aloittaessani täällä vuonna 1991 ei tunnettu mitään navigaattoreita ja kännyköitäkin oli vain harvalla. Vanhemmat keittäjät piirsivät minulle karttoja, jotta löytäisin perille, hän kertoo.
Aiemmin hänellä oli tapana miettiä työasioita myös vapaa-ajalla, mutta tätä nykyä hän menee töihin päivä kerrallaan. Koko Kirkkonummi on jo niin tuttu, että siellä löytää minne vain, mutta ei hän vieläkään ole oikein kotiutunut sinne.
– Vietämme puolisoni kanssa lähes kaiken vapaa-aikamme sukutorpallamme Tammisaaren saaristossa. Siellä pääsen rentoutumaan kunnolla, sillä olen sellainen, että olen joko koko ajan menossa tai sitten en hievahdakaan.
Ammatti sattuman kauppaa
Paprikoiden pilkkominen sujuu joutuisasti.
Puheen lomassa Isaksson valmistaa lapsille välipalaa. Lisukkeeksi hän kaivaa esiin rieskaa, maitoa ja muuta särvintä. Kokonaiset paprikat muuttuvat rutiininomaisesti tasaisiksi, ohuiksi viipaleiksi.
– Joskus välipala toimitetaan valmiina, kun taas välillä saamme laittaa sen itse. Toisinaan on kiva valmistaa ruoka alusta alkaen itse.
Maria Isaksson viihtyy keittiötyössään, vaikka ammatinvalinta olikin enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa. Oikeastaan hän olisi halunnut ryhtyä kampaajaksi, mutta yhtäkään kampaajakoulutusta ei järjestetty juuri sinä vuonna, kun hän pääsi yläasteelta. Hänen ruoanlaittokokemuksensa rajoittuivat käytännössä yläasteen kotitaloustunteihin.
– Siihen maailman aikaan kaikki, jotka eivät tienneet mihin hakea, hakivat keittäjälinjalle. Hän tunnustaa vain menneensä virran mukana.
Työ suurtalouskeittiössä on muuttunut paljon Isakssonin työuran aikana.
– Aloittaessani keittäjänä piti tehdä enemmän käsin. Vanhemmat keittäjättäret tiesivät aivan tarkalleen, kuinka paljon raaka-aineita mihinkin ruokalajiin tarvittiin.
Esimerkkinä hän mainitsee perunagratiinin.
– Jos gratiini oli ruokalistalla torstaina, rupesimme kuorimaan perunoita jo alkuviikosta. Kuorimakoneet olivat käytössä jo silloin, mutta perunat piti kuitenkin siistiä käsin. Nykyään raaka-aineet toimitetaan keittiöihin valmiiksi keitettyinä, viipaloituna ja tyhjiöpakattuina.
Tiedettävä mitä tekee
Maria Iaksson on toiminut kiertävänä laitosemäntänä jo 30 vuotta.
Jotkin ruoat maistuivat erilaiselta silloin ”vanhoina hyvinä aikoina”. Kuten esimerkiksi kanaviilokki, jota Isaksson sekä vihaa että rakastaa.
– Keittiö sai yleensä kokonaisen pakastetun broilerin alkuviikosta. Sen laittaminen ruoaksi vaatikin sitten melkein koko viikon.
Vaikka suurkeittiöt nykyään käyttävätkin paljon puolivalmisteita, ei keittäjän työssä pärjää ilman tiettyjä perustaitoja.
– Kun työskentelet koneiden kanssa kovissa lämpötiloissa, sinun täytyy tietää, mitä olet tekemässä. Koulutus tarjoaa perustan, mutta tarvitaan melkoinen määrä käytännön opettelua ennen kuin kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
Pääluotto tuli apuun
Maria Isaksson on kuulunut JHL:ään vuodesta 2009. Hän osallistuu yleensä Kirkkonummen yhdistyksen kevät- ja syyskokoukseen, mutta harvemmin yhdistyksen muihin tapahtumiin.
Isaksson luottaa kuitenkin tarpeen tullen saavansa apua ja puhuu lämpimästi siitä, miten liitto hoiti asiaa kun Kirkkonummen kunta vuonna 2014 lomautti likipitäen koko henkilökunnan.
– Pääluottamusmies oli hyvin perillä tilanteesta. Häneltä saimme hyvät ennakkotiedot siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun lomautukset sitten toteutettiin. Silloin tuntui hyvältä kuulua isompaan ryhmään.